KESÄHILLOO18.6.-16.8.2002
GALLERIA LASIPALATSI, HELSINKI
Kesänäyttelyitä
nähdäkseen pitää yleensä poistua Helsingistä. Ajaa ainakin sata kilometriä
bensiiniltä haisevaa moottoritietä ja sieltä vielä poiketa soraa heittävälle
kylätielle nähdäkseen mitä maan arvostetuimmat taiteilijaprofessorit yms.
ovat päästäneet puhkeamaan kukkaan. Kesänäyttelyissä käyminen käy taiteen
ystävän kukkarolle. Matkarahoilleen saa harvoin toivottua vastinetta kun näyttelystä
palaa kitkerän kahvin ja vanhan hillottoman pullan maku suussa.
Kesähilloo
on näyttely, jossa ei tarvitse purnata. Se sijaitsee Suomen ykköstontilla.
Niin terassit, vesistöt kuin ihmisluontoäänet ovat lähellä. Mukana ripustuksessa
on vain hyviä, ehdottoman tunnettuja, tunnustettuja suuria taiteilijoita (mm.
vetonaulana Salvador Dali). Näyttelynä se on ehdottomasti Suomen suurin
ja maukkain, sillä katto on korkealla ja lattia matalalla. Näyttely ei kertaa
menneen talven galleria-antia, se räjäyttää silmille sen, mistä 2000-luvun
betonilatoromantiikassa on kyse.
Kesähilloo
näyttelyn jyrytys ei ole taatusti kesy vaan korni. Näyttelyyn valitut teokset
pyrkivät herättämään ristiriitoja. Jokaisella taiteilijalla on oma sarja missä
painia, vain taajuudet vaihtelevat. Tekijöiden pyrkimyksenä ei ole olla yksinomaan
tunnistettavia, näyttely haluaa puhuttaa myös kesäpöhnässään pyöriviä perussuomalaisia
joilla ei ole kaikkia taidehistorian approbatureita yliopistoista. Kontekstit
on jätetty kevään viimeisten näyttelyiden narikkaan.
Tämän näyttelyn tavoitteena on vain ja ainoastaan täysi maailmanrauha.
Myös siunaus
on hyvissä käsissä ja jaloissa. Kaksikko Miina Äkkijyrkkä ja Jorma
Uotinen näyttelyn suojelijoina ovat lupautuneet keskinäiseen eripuraan,
sopuun sekä julkiseen kädenvääntöön. Siis:
Älä ota kesäkissaa.
Kaupat tehdään suoraan taiteilijan ja ostajan välillä, provisioita ei häntäheikeille
ja ainailonille jaeta. Näyttelytilassa saattaa tuntea kutinaa, aivan samaa
kuin silloin, kun kuuma kesärakkaus on jättänyt muistoksi pieneliön (ei hyttynen).
Vain taiteen kautta voi kokea, että lempi on parasta mutta tautisuus vielä
parempaa. Duuni kainalossa voikin sitten palata kotiin ja keittää murreet
hillopulla kahvit. Tervetuloa.
Alkupaloja tulevasta näyttelystä:
Herkässä pihagalleriassa
miinavaara puiden keskellä, sisätiloissa sulamassa Jannen suklaanaksuja,
vattuja ja mustikkahampaita á la Tarja Pitkänen-Walter, kirveellä tehtyä
P.Karjulaa ja rollaattorilla ajavaa K. Cavénia, unohtamatta
mitenkään nykykultataiteen muita herkkunimiä N.Roos, P.Brandt,
S.Renvall, M.Uutinen ja P.Hytönen ym. Sekä lisäksi jokunen
noviisi pronssimitalisti.
Näyttelyn on tuottanut ja kuratoinut Harri Kivi urbaaniksi vastakommenttiksi
Helsingin jokavuotiselle kesänäyttelylamalle.
Galleria Lasipalatsi
avoinna ti - pe 12 - 20, la - su 12 -18
Mannerheimintie 22-24, 00100 Helsinki
puh. 09 627 340
Harri Kivi
www.harrikivi.net
puh. 09 730 630
